Nyt sitten on Suloinen pentuhumala koettu ja kärsitään " tyhjän pesän syndroomaa" , joka tuo vielä kyyneleet silmiin aina kun jokin tuo pesueen mieleen. Kaikilla maailmalle lähteneillä on asiat hyvin, mutta kun näillä tunteilla ei ole terveen järjen kanssa  mitään tekemistä.

Pentukesä ei ollut pelkkää onnenhumalaa. Pihapiirimme laidalle jäi muistoksi pieni hauta ja pilvien paimeneksi lähti pieni Viaton valo, mummon, vaarin ja Puhuripeikkojen Taivaspentueen seuraan. Toinen odottamaton seuraus oli uusi perheenjäsenemme Vasama. Tiukkojen perheneuvottelujen tuloksena olin jo taipunut siihen ettei meille jää toista koiraa. Kohtalo, tai miksi sitä sitten kukin kutsuu, päätti kuitenkin toisin. Meillä on nyt Oprin seurana pieni vammainen poikakoira, jonka tulevaisuudessa on vielä monta kysymysmerkkiä. Toisen lääkärintarkastuksen perusteella Vasamalla on tiedossa 2 suurehkoa leikkausta lonkkaan ja polveen.  Ne voidaan toteuttaa vasta pituuskasvun päätyttyä 5-6 kk iässä. Leikkauksella tuettaisiin lonkkaa lihaksilla ja polvi jäykistettäisiin luonnollisempaan asentoon. Olemme hankkimassa lausuntoa vielä toiselta lääkäriltä. Jalasta ei saada terveen veroista, mutta pääasia on että sillä pärjäisi kotikoiran elämässä. Vasama on erittäin pirteä ja liikkuvainen otus. Se kirmaa äiti-Oprin kanssa enimmäkseen ravaten etujaloilla ja laukaten takajaloilla, joka ilmeisesti on tyypillistä lonkkavaivaiselle. Vasama ei mitenkään osoita jalan olevan kivulias, mutta minua kysymys vaivaa jatkuvasti. Nyt kuitenkin on vain odotettava ja katsottava mitä tulevaisuus tullessaan tuo eteen. Kaikkemme tulemme tekemään tämän pienen urhean "poikamme" hyväksi. ....

.. No mutta ne maailmalle lähteneet. Ensimmäiset eli Raiku nyk. Sahti  ja Ilo  nyk. Manna lähtivät Puhuripeikon tyttöjen saattamina Kiteeltä kohti etelää 8 viikkoisina. Matka meni hyvin ja molemmat ovat sopeutuneet hyvin uusiin koteihin. Uskon, että kuulumisia saadaan edelleen ja ehkä tavataankin esim. seuraavissa katselmuksissa.

Neito nyk. Unni lähti heti seuraavana päivänä kohti Kuopiota jo tutuksi tulleiden Tiinan, Antin ja Kata-koiran kanssa. Unnin kuulumisia on ollut ihana lukea Tiinan kertomuksista ja kaikki on mennyt hienosti. Kuopiohan ei ole kovin kaukana, joten ehkä joku kerta teemme retken sinnepäin. 

Paimen nyk. Haldi oli ilonamme viikkoa pidempään ja lähti sitten Marjon ja Juhan kanssa lähes Ouluun asti. Sielläkin on yhteiselo lähtenyt hyvään alkuun ja kuulumisia on vaihdettu. .. Kun muutama viikko sitten heräilin aamukolmelta pentukvintetin lauluharjoituksiin ja Haldin sooloihin , en olisi uskonut miten niitä nyt kaipaa.

Sydämissämme on aina oleva lokero, jossa asustavat INAN ILO, NIEMELÄN NEITO, PIMIÄN PAIMEN, RATILAN RAIKU, VIATON VALO sekä tietysti oma VILLI VASAMAMME. Kokemus on ollut mahtava ja on todella lisännyt kunnioitusta niitä kohtaan, jotka näitä ihania otuksia toistuvasti iloksemme maailmaan saattavat. Koiraemot ihmisineen ovat suurenmoisia. Ilman Jullea ihmisineen, Leilaa ja erityisesti Puhuripeikon tyttöjä emme me ja Opri olisi tätä upeaa kesää saaneet kokea.
SUURI KIITOS teille.  t. Inkeri ja Rami .