Pennut kasvavat kovalla vauhdilla. Ne ovat löytäneet jalat alleen, keksineet sisarusten hännät, tutustuneet suurella mielihyvällä sekä ruokaan että matolääkkeeseen. Ne ovat niin ahneita marakatteja, että matolääke Canexiakin ne vissiin luulivat banaanisoseeksi.

Ipanoilla menee hyvin niillä on aina ihminen lähellä. Inkeri nukkuu alakerrassa salin puolella ja tietenkin heräilee pikku possujen sirkutukseen pari kertaa yössä.  Joskus pennut saavat yöllä apinariehan, eikä auta vaikka työntäisi pään peiton alle, kaivautuisi tyynyyn, sillä ne kiljuvat, huutavat, rääkyvät ja riehuvat. Ensi viikolla tuleekin viisi viikkoa täyteen ja kaikki kiltteys rapisee pennuista kun ne kirotut maahiset tulevat taas vaihtamaan kiltit maitohurjat pahankurisiin vaihdokkaiisiinsa.

Joskus äitiäkin lapsettaa: Opri keräilee vinkulelut itselleen salin puolelle, mukaan lukien pennuille ostetut tuliterät leikkikalut. Taitaa mieltää ne edelleen jonkinlaisiksi pentujen korvikkeeksi, vai olisiko vain muuten kade pennuille, kun ne saavat aina kaiken ..

Pimiän Paimen jää nukkumaan pentuaitauksen puolelle yksin, kun se vaan on mahdollista. Paimen ei ole niin ahne kuin muut, mutta onhan sillä jo tuota kokoa varastossa se painaa jo kaksi ja puoli kiloa.

Inan Ilo on eläväinen lapsi - se jatkaa vielä toikkarointia, kun muut jo syönnin päälle sortuvat nokosille.

Niemelän Neito on myös melko rauhallisen oloinen musta murrikka. Pennut ovat tähän asti olleet yön ajan pesäänsä aidattuina, mutta viime yönä Neito keinotteli itsensä jo portin yli ennekuin se ehditiin avata.

Raiku on melko rauhallinen mössykkä, mutta innostuu väliin roikkumaan Vasama-veikan hännässä kiinni.

Vasama näyttää melkein tunnollisimmalta vessan käyttäjältä, vaikka ihmeen hyvin kaikki paperit ovat omaksuneet. Vasama on myös innokas ruuasta nauttija ja pitää pientä urinaa syödessään. Mihin lie ruoka hupenee niin pienessä otuksessa.

Pentuonnea on kuitenkin seurannut myös huoli. Kun pennut alkoivat nousta jaloilleen, Inkeri ja Rami huomasivat, että Vasama ei koukista oikeaa takaajalkaansa kuten muut pennut ja sen oli vaikea päästä jaloilleen. Taivutellessa jalka kyllä taipui ja onneksi Vasamalla ei näyttänyt olevan kipuja. Puhelimessa eläinlääkäri epäili hermovaurioita ja homeopaatti Suvi Matilainen määräsi pienelle pojalle lääkkeet.

Sitten käytiin eläinrefleksologin luona. Matkaseurana Kiteen kirkonkylälle Vasamalla oli siskolikka Paimen ja matka kului rapsuteltavana ollessa.

Eläinrefleksologi epäili ettei syy olekaan hermostollinen. Taas tuli Vasamalle pitkä matka eteen, tällä kertaa seuraneidiksi Joensuuhun lähti Ilo. Lapsukaisille tarjottiin pitkän matkan aikana hunajavettä tuttipullosta.

Eläinlääkäri Satu Rönkkö kuvasi Vasaman jalan ja selvisi, että pentueensa piskuisimmalla sulokkaalla on lonkka sijoiltaan; synnynäinen vika. Lääkärin mukaan lihaskunnon vuoksi olisi hyvä varovasti jumppauttaa Vasaman jalkaa.

Neljän viikon päästä on uusi käynti edessä Joensuussa ja silloin selviää leikataanko poikasen jalka. Vasama pystyy kyllä kävelemään, se on sisukas, niin sisukas, että se jopa juoksee. Vasama on pirhakka sissi, mutta väsyy muita ennen ja hakeutuu pesän nurkkaan huilaamaan. Vasama ei aina pääse ihan vikkelästi sisasurksiaan karkuun, joten ihmiset vähän auttavat pientä miestä mäessä, jos muut oikein innostuvat sitä rökittämään. Suurin toivein odottamme Vasaman seuraavaa neuvolakäyntiä. Sitä ennen Vasama saa tutustua fysioterapiaan.

Kiitokset Ramille ja Inkerille hienosta, peräänantamattomasta hoivasta jota he ovat pikku puhuripeikolle antaneet.