Hupsista vaan miten viikot ovat kuluneet. Jo seitsemättä viikkoa eletään ja pentuviisikko on kasvanut sekä koossa että taidoissa. Mieluisaksi leikkipaikaksi on muodostunut äiti-Oprin kopin ympärille pentuja varten tehty aitaus. Koppi on ollut lähinnä koristuksena ja sai uuden tarkoituksen pentujen leikkimökkinä. Aitauksessa voi harjoitella kaivamistaitoja, juosta kilpaa, leikkiä palloilla, maistella heiniä ja ottaa välillä torkut nurtsilla. Siellä ei tarvitse tähdätä pissasuihkuja paperin päälle ja meno on muutenkin railakasta.


Aitauksessa on myös tutustuttu vesikupin saloihin.Tarkoitus ei vielä ole ihan mennyt perille , kun siinä mokomassa kastuvat niin käpälät kuin viiksikarvatkin ja sieltä näkyy ihan kumma kuvajainen kun siihen kurkistaa. Eikohän veden salat vielä piakkoin ratkea, kun kielellä lipaisua on jo kokeiltu. Kopin kuistille pääsee pian suojaan jos sadekuuro yllättää, huomasi etenkin fiksu Niemelän Neito, jolle turkin kastuminen olisi ilmeisesti ollut kauhistus ainakin näin ensikokemuksena. 

Neito, jatkossa Unniksi nimetty, hurmasi Tiinan ja Antin ja muuttaa viehättävän Kata -koiran (Puhuripeikon Katariina Suuri) kaveriksi Kuopioon, Puhuripeikkojen sijoituskoirana. Kata kävi jo tutustumassa "pikkusiskoon" ja yhteiselo varmasti sujuu hyvin.

Pimiän Paimen, joka hyvän paimenen tavoin luotsasi maailmaan ensin sisaruksensa ja tuli itse viimeisenä ihmisten ilmoille, on edelleen topakka tyttö, pennuista suurin kooltaan sekä ääneltään. Se nauttii ruuasta ja sen verissä on esi-isien ulvontataito, jota se innostuu välillä esittämään. Tulevassa kodissa maalaistalossa ei sympaattisen otuksen  kumpikaan ominaisuus ole ilmeisesti  haitaksi.


Inan Ilo on harkitsevainen tumma kaunotar, joka ei ryntää outoihin kokemuksiin suinpäin. Se viihtyy sisarustensa seurassa, syö maltillisesti ja on tosi viehkeä neiti. Inan Ilo muuttaa pian Vihtiin, ilahduttavan lähelle Puhurien päämajaa.

Raiku-poika on leppoisa nautiskelija, jonka koko viittaa tosi uroksen mittoihin. Se on kuin nallekarhu, joka kellottaa tyytyväisenä rapsutuksia kuunnellen tai odottaa pää kallellaan syliin pääsyä. Tarvittavaa ripeyttä kyllä löytyy, jos se katsoo aiheelliseksi hiukan painia jonkun sisaruksen kanssa tai jos joku jyrsii liian tarmokkaasti korvalehteä tai hännän päätä.


Pikkuinen Vasama syö hyvin ja kasvaa omassa tahdissaan,edelleen joukon pienimpänä. Se pysyy menossa mukana jalan ongelmista huolimatta ja oppi ensimmäisenä  haukahtelemaan ihan koiramaisesti.


Koko porukan kokemuspiiriin kuuluu jo ukonilmakin, joka muutama päivä sitten sattui kohdallemme. Opri-äiti hiukan säpsähti ensimmäista räsähdystä ja koko pentue heräsi iltauniltaan kerääntyen jalkojeni juureen ihmettelemään. Kun sitten istuin ukkosta kuunnellen pentujen ja Oprin ympäröimänä lattialla, taisin itse olla eniten huolissani, Lapset ryhtyivät pian leikkimään housuni lahkeilla eivätkä reagoineet jyrinään sen kummemmin, joten tuskin pysyviä traumoja kukaan sai. 


Kun Niemelän Neito ja Pimiän Paimen ja Inan Ilo ovat jo saamassa hyvät puitteet jatkoelämälleen ja Villi Vasama jää  meidän hoitoomme, on hartain toiveemme, että hieno pieni koira Ratilan Raiku löytää tiensä rakastavien ihmisten luo.

-Inkeri